Hääpuku seinälle

Kaunis hääpuku roikkui vaatehuoneessa pukupussissa. Hääpäivästä oli kulunut jo yli seitsemäntoista vuotta. Puvun teetin silloin ompelijalla, jonka kanssa yhdessä suunnittelimme puvun lehtikuvan ja 1700-luvun innoittamana.  Kukaan toinen ei sitä luultavasti koskaan tule pitämään, joten halusin sen esille. Silläkin uhalla, että se tärveltyisi suojaamattomana.

Ripustin puvun nukkapintaiseen vaateripustimeen makuuhuoneemme seinälle, pienen ulkona kuvatun hääkuvan viereen. On ihana muistella ikimuistoista päivää ja sitä hurjan rakastunutta nuorta tytönhupakkoa, joka puku päällä asteli isän käsipuolessa alttarille. 

Arjen painaessa niskaan, tekee hyvää hipaista sormenpäillä puvun silkkiä. Tästä kaikestahan se nuori tyttö haaveili; yhteisistä vuosista, omasta kodista, lapsista ja mielenkiintoisesta työstä. Arjen ympärille voi siis ajatella vaaleanpunaiset kehykset. Ihan niin kuin se tytönhupakkokin. Vaikka se väsyneeltä "vanhalta" naiselta hieman enemmän pinnistelyä vaatiikin. ;)